sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Marraskuu kuukausista Harras....

Se tulee aina mieleen Marraskuusta.....
Musta Marraskuu ja lämmin ei tykkää ei.....
Muutoksia on isoja tapahtunut usein Marras-joulukuussa....kun muistelen
elämäni tapahtumia .....
Kuolemaa ja Eroja...ne ovat aina jostain kumman syystä päätyneet tähän aikaan....
Alkaneet taas kevät-kesällä ..... elämä on kummallista kun toiset asiat menee
samaa kaavaa ... mitähän tapahtuu kun tekee poikkeuksellisesti toisin... ei varmaan mitään..

Näyttötyösuunnitelma on hyväksytty... allekirjotuksia vailla...ja täytyy sanoa että olipas
ihanaa (vielä 3pv) työharjottelua ..Sitä voisi ihan työkseen tehdä...mikä tässä hauskinta on
niin minä olen tällä reissulla osannutkin jotain ja oppinut lisää sekä... vanhoja haavoja on
revitty oikein kunnolla auki... ja siinäkin syynä..... "toooodella viksut Naisimmeiset" yllätys yllätys.

Kun olen kokemuksiani työmaailmasta kertonut... mitä pomoni minulle teki...
muistan sen hysteerisyyden ja paniikin kun piti soittaa kun on sairas.
En olisi saanut olla Sairas. (kun en ollut.... joku joka taas tiesi minua paremmin)
Mahavaivat kommentoitiin että Kohtu vaan pois kaikki paranee siitä.....

Niitä tutkittiin kun aikaa sai lääkäriltä ja selviteltiiin...
Olikin kaikkea muuta... ruoka-aineet jotka ei sovi.... ensimmäinen ravitsemusterapeutti
ei osannut sanoa mitään vähän niinkun...että laihtua pitäs... kyllä se siitä.
Onneksi sain uusinta käynnin ja oli vakituinen rav.terapeutti joka katsoi  2vkon ruoka päiväkirjaani
tuumaten... Selvä tapaus.
Eli se on kuin onnenpeli kun menet terveysasemalle ..... ja on nuo työterveysasematkin vähän
saman henkisiä ei niitä voi ylistää... niin monta lääkäriä on ollut v 2008 lähtien....
Tuosta esimiehestä jollekka soitto teki paniikkikohtauksia.....
Jos vastasi puhelimeen länttäsi melkein saman tien luurin korvaan... kun en olisi saanut sairastaa
mutta kaikki minun piti osata ja taitaa... ilman erikoiskorvauksia..
Että se ihminen muuttui minulle tyhjäksi läntiksi....
Mitään en tehnyt väärin mutta kyllä minuun sysättiin epäilyksiä ja voi sitä ihmisten kaksinaamaisuutta.
Sen näin täysin siellä... Ja en haluakkaan niitä ihmisiä nähdä.
Luultavasti ... jos tulisi vastaan tietäsin tasan tarkkaan mitä sanoisin jos jotain kysyttäisiin.

Ei minun tarvitse antaaa aina anteeksi. Kuinka minä uhrasin sinne aikaa ja intoa...
Minun sairastaessa tarvittiin 3 ihmistä tekemään minun normi työt mitä tein jokapäivä ...yksin minä...

Täytyisi osata arvostaa itseään... kunhan saa kaiken mallilleen ja johonkin järkevään suuntaan.
Täytyy ainakin opetella... olen aliarvoinut itseäni... ei minulla ole puolustajia ollut... sellaisia jotka Uskoo minuun ja tsemppaavat minua... näkevät minusta .... lukevat minua....
mitä minä olen ... oikeasti... taitava ja lahjakas...monessa asiassa.....
Kekseliäs ja selvittäjä... utelias....se on tässä herännyt jälleen työharjottelussa olleena...
Minusta olisi vielä johonkin... se tuntuu kivalta .mikä sitten onkaan taas todellisuus se on eri juttu
nyt on hyvä hetki... Kehun jopa itseäni... no olen pian taas matalapaineinen ......
En haluaisi ... vielä menee tunteet niin....

Pitäisi ihmiset jotka on todella loukannut minua joille olen anteeksi antanut.....
poistaa elämästäni.... jotkut kun osaavat sen toistamisen taidon...sitten pahoitan mieleni
ja ihmettelen Miksi ?? Mitä tein väärin??? EN MITÄÄN!
mutta niin asiat menee.... Mitä sitä paijaamaan ,ei mikään siitä parane... se onvaan sellaista
Feikkiä... ei aitoa... Aitoa minä tarvitsen... siksi en uskalla mitään.... en mene .... en halua....

puheet on minusta vain sananhelinää
ollaan olevinaan ja toisinaan ollaankin muuta.

vaikka tiedän että ei ole sellaisia ihmisiä kaikki ,mutta kun arvet on syvällä selkäytimessä.
Eikä ole ollut sellaista tukea ja turvaa joka olisi pitänyt minun puoltani..
Nyt vasta vanhemmiten on löytynyt joitakin ihmisiä ...toiset jatkaneet matkaa omissa elämissään
mutta ovat iskostaneet että VIKA ei ole minun...
vika on jossain muualla... aina ensimmäisenä ajattelen MITÄ minä tein väärin?
Mitä sanoin väärin?
Olenko edellisessä elämässä ollut sellainen että saan maistaa sitä tässä elämässä korkojen kera?
Lapsuudesta lähtien yksinäisenä... yksittäisiä ystävyyksiä hetkellisiä....
Ei isovanhempia,tätejä,setiä,sisaruksia jotka olisivat tukeneet minua...
Yksin ...yksin olen tämä maallisen vaellukseni tehnyt... Liitoissakin vaan nöyränä ollut hiljaa
hiljaa nieleskellyt pahaaoloani...ja kokenut että olen ansainnut ne haukut ym....
että olen niin huono... kuka sen paremmin tietää kuin se toinen?? mitä minä nyt itse itsestäni??
Mitätön....


Arvet saisivat umpeutua niin etteivät avautuisi koskaan.
Toivoa voi... ja toivoa saa,toteutuminen onkin sitten eri juttu.
Elämä on joskus vaan niiin... tai usein tyhjää.....
Ihmiset sanoo kauniita kehusanoja... joskus mietin kenestä ne puhuvat...
Itsestään vai minusta.....

Syvällä on arvet lapsuuden ja työaikain....
Joskus ne on vain muistoja.... joiden kanssa voi elää.
Kunhan uskoisin itseeni... hyvinä hetkinä uskonkin... mutta....aika näyttää kuinka akan käy.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ... saada ystäviä...jotka uskovat minuun.
Vielä kun uskoisin itsekkin... ehkä minä jonain aurinkoisena aamuna uskon..

Taitaa mennä nyt jankkaamiseksi...lopetan ja puuhastelen jotain muuta...
kuten pelaamista ja kuvien metsästystä..... elämä vaan on sellaista.....
että kaikkea aikansa..........

No jos menis FB:n tekemään Mudelle oman profiilin...katsotaan kauanko se siellä on :D :D *nauraa*
Elämä on kummallinen juttu.... eikun jatketaan.....










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti