sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Syksy on vaan niiin !!!!

Keltalehtinen vaahtera vierelläni ja ...
juuri lapsen Blogia lukeneena.
Jösses kuinka olen ylpee siitä... likasta.
Ajatteleva ärisijä :)

Joskus tai useimmin kun joutuu ajattelemaan muita,
aina ei edes kerkeä tai muista ajatella itseään..
Jota ei myös saa unohtaa...

Meikä leijailee väsymyksen ja turhaantumisen rajamailla.
Ei ole mielenkiintoista kirjoitus seuraa....
Tuntuu kuin ihmisillä olisi vaan se jokin mielessä ja ei muuta.
FB:ssäkin vaan tykätään tai pelipyyntöjä... joskus tuntuu että
siinä on ns. ystävyys....

Eikö voi kirjoittaa ja tuumailla ja vaihtaa mielipiteitä...
 Jotenkin tuntuu että olen täysin väärässä paikassa,
  väärään aikaan... vai mitä pitäisi tehdä....

Tätäkin blogia luetaan väittää mittari.. jösses mitenhän ja mistä
se oikeesti sen laskee....

Ja se että pitää miettiä miten kirjoittaa tai miten asioita esittää
on aivan persiistä!

Mutta ... Tälläistä tää elämä on... äitini kohta 88v
kuuro pienestä pitäen.... nyt 70% näkövammainen...
Jaksaa silti valittaa kuinka muiden lapset auttaa ja tekee...
mutta Minä en !!!

Äidit......niin äitinihän ei narise ei nalkuta ...vaan opastaa ja neuvoo!!
Ja äiti jonka kanssa ei voi puhua.. ei...

Sen olen lapsilleni antanut että minulle voi todellakin puhua...
enkä tuomitse heitä!!! En todellakaan....

                        vaan rakastan heitä ihan mielettömästi....
                      Lapsi kaukana joulun.... vie joulusta fiiliksen tai tässä
                         tilanteessa muutenkin .. Ei ole joulua tänä jouluna.
                       Ei lahjoja... Ei joulua..siihen ei ole fiilistä....
                                se mikä ei tapa ,se vahvistaa....




 Jatketaan .... joskus jossain...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti