perjantai 9. maaliskuuta 2012

Ajatus joka ei karkaa......

niin jumissa niin saamaton...
vaikka sisältä olisi osittain halujakin...
Mutta ...Mutta...joku tässä jarruttaa en voi jotenkin olla
ihan oma itseni.... ihan kuin olis sellainen rajoitus mittari
joka sanoo...PIIIP! ei ylitystä ! sinulla ei ole valtuuksia tähän
asiaan....

Tulisi joku ...ottaisi kädestä ...sanoisi mitä minun pitäisi tehdä.
Olen koko pienen ikäni sanonut mitä pitää tehdä toisten.
Täyttänyt kaavakkeita .Veroilmotuksia ...
OLenkohan koskaan oikeasti minä... Minä??

Entä se tunne ,ihana tunne toiseen ihmiseen.
Ilman ärsytyksiä..
Sydämentykytykset...
Entäs jos ne määrät mitä on
elämääni on tarkoitettu....
on käytetty jo loppuun???

Enkä vain ole osanut hoitaa niitä
tai käyttää niitä niinkuin olisi pitänyt
kun en ollut sitä mitä olen vaan
esittänyt...sinnikkäästi kestänyt ,
mielipiteeni pitänyt sisällläni...
Hymyillyt vaikka olisi pitänyt itkeä..
Itkenyt vaikka olisi voinyt hymyillä???

Tuntuu joskus että olen täysin sössinyt elämäni
että minua vedetään ,säälistä tai jostain omituisesta syystä
kiltisti perässä.....
Olisin jossain mielessä niinkuin helppo vaihtoehto ,vaikean tilaan?? Hmm


Paussi oli kas tässä.... 
Ja ajatus katkos ,tunteiden piilottaminen lokeroihin... 
Kaupassa käyty.... Maa menyä huomenna tiedossa...






Ihaninta tässä hetkessä on

se että oma tyttöseni on luonani...                                  
Oma pieni aarteeni .....
mun pieni mutta silti niin iso...
mutta niin herkkä ja kuitenkin vahva.

Hännän huippuni ,
heiluvainen niin touhuuvainen..
Unohtamatta kuitenkin että kaikilla lapsillani on erityinen paikka sydämessäni ,olemme menneet pitkää retkeä.Kokeneet monta erillaista asiaa..jota ei niin vaan unohdeta koska ne on ,ne on
                                           todella syvällä........
        toisten  kova välinpitämätön, ylimielinen katse,ajatus... on todella ärsyttävä
            ja kun se tiedetään miten se vaikuttaaa,silti se pitää tehdä ..silti....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti