maanantai 16. tammikuuta 2012

Epätoivo.. silti...

                                                         KOHTALON OMA - Chisu  

Pienen pieni verso (kiitos muutaman ystävän ...) yritän silti antaaa niiden nousta .
Voisin pienellä murskauksella musertaa ne...
Koska minusta tuntuu siltä,koska mielestäni en ole mitään :(

Mutta kuten minulle sanottiin....
Jos olisin kamala ja paha ja kaikkea sitä
Ei minulla olisi sitä ihanaaa ystävä piiriä
jota minulla on ympärillä ... <3
Jotka pitävät minua pystyssä ,ovat tukenani.
Rakastavat minua sellaisena kun olen..
Ja potkivat persuuksille kun joku
on joskus todella jästipää...



                     ***Ystäväni ovat minun kultakimpaleita 
                   siinä missä lapseni ovat timanttejani***


Mutta nämä raha asiat tekee ihmisen todella surulliseksi,tiedän että ei auttais murehtia...
en vaan voi olla murehtimatta .... en voi olla miettimättä... se vaan ei ole minua
sitten minulle sanotaan...että Ei se murehtiminen auta kyllä sitä sieltä tulee....NIINPÄ !!!
Olen mitä olen,enkä rupea sellaiseksi että olen vaan hälläväliä elämää elävä.
Kun ei häiritse niin ei häiritse... Toisia ei asiat häiritse... Niin Minäkään en varmaan Häiritse!


Tuntuu tällä hetkellä että olen pienessä tilassa jossa asiat puhutaan ja ehkä tekoja tapahtuu ja taas
pian pyöritään samassa ,samanoloisessa tilassa ...ja pyörii pyöriii...
Pitäisi löytää tie ulos!!!





                                        Minä se Ihanainen .... (opettelee)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti