keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Ahdistuksen Ahdistus....

Kun iskee päälle ...sitä ei voi muuta kuin pysähtyä ja odottaa että
tunne menee ohi....
Tuntuu että elämä on aina yhtä opiskelua asiasta toiseen ja kolmanteen.
Jopa tässä iässä....

Taas ollaan tietyssä pisteessä elämää ja mietitään mitä ihmeessä ,miten oikeesti
asiat on ja miten ne pitäisi olla...
Kuinka helppoa on valita se vaivaton mutta ahdistava tie..... puhumattomuus.
Siinä minä olen suorastaan vallan loistava...
Puhumattomuudessa...pidän sievästi sisälläni ja kehitän ..... pääkopassani asioista
maailman suurimmat ongelmat.

En minä haluaisi muita vaivata...ne on minun ongelmia....
minun märehtimisen aiheita....
mutta silti olisi hyvä puhua,varsinkin sille ongelman tuottajalle....tai aiheuttajalle...
eikä pidä odottaa tosiaan että joku saatika miehet tai naiset olisivat ajatusten lukijoita...
ei ne ole sen kummoisempia kuin minä..

ja minä en muuten osaa lukea ajatuksia....
kuvittelen jotain..tulkitsevinani jotain....
mutta ...niin ja puhujan lahjat kelle on suotu....
 ehkä puhuu sinut ympäri tai suohon..
Sekin vaara tietysti on olemassa....

Lääkäriin pääsin viimeviikolla aika helposti... ei tehnyt edes kipeää kenellekkään..
UUtta läääkettä... ei vaikuta särkyihin (jota minulla siis ei ole..)
Syön sitä siis masislääkkeen lisäksi... siinäpä sitä rouskuttamista kerrakseen.
Kun pääsisi ahdistuksen tunteesta... tunteesta kuin käsi hyvin hyvin raskas painaisi rintakehääsi
ja tuntuu että sydän karkaa vauhdissaan...
Se ... se... ei ole lainkaan kivaa....

Olen kuin lapsi opettelen puhumaan... pelkään...mutta opettelen...
Pelosta saan kiittää entisiä puolisoitani.... mutta tässä sitä rämmitään ....





kaikella on tarkoituksensa .....aina ....

                             taas myöhemmin lisäää ..eiköhän tässä jotain tullut taas avauduttua :)

                                                         

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti