maanantai 22. elokuuta 2011

Sunnuntai kerkesi vaihtua maanantaiksi....


On pitänyt tulla kirjoittamaan monta päivää sitten ...ajatuksia ja ideoita pää täynnä.Sanoisinko liikaa liikkuu mielessä. Eikä jaksa käsitellä asiaa...Särkyjä ihme väristyksineen pistää taas
miettimään missä mennään ja miten mennään...

Mutta jotain... jossain.. jotain ei voi näinkään olla ,ei jaksa näinkään olla.
Pitäisikö vaan ottaa rohkeasti askel johonkin suuntaan.
On vaan niin tyhjä olo,ei jaksa oikeasti innostua mistään..



Haluaisi innostua syksystä tulevasta,
vesisateista... ystävistä ja elämästä ja rakkaista lapsista....
Mutta ei...... on kuin olisi iso lukko jota en osaa oikeasti avata....
kuin minulla olisi liian vähän avaimia tähän lukon monimutkaiseen systeemiin....

Kun tuntuu että saan lukon auki...... se meneekin toisesta päästä uudestaan lukkoon.

Ihaninta on se että elokuu muuttuu syyskuuksi  ...tilasin itselleni Punaiset saappaat :)
Ihan perus saapaat mutta kun tuota vettä rupee tulemaan niin mitä sitä enemmän sairauksia
itselleen hilaa ...tyydytään näihin mitä on  :/


Pitäisi olla lapselle tukena ja tavallaan tarvitsisi sitä itsekkin. Tukipuun..pilarin..
Mutta lapselle olen mitä lapsi tarvii... tavoitettavissa,kuuntelemassa .Läsnä joka hetki jos
vaan mitenkään pystyn...
mutta minä????
en tiedä mitä haluan ...haluanko mitään???
En tiedä mitä tekisin ...teenkö mitään ??
Mutta aikani minä rämmin ja ihmettelen ,ehkä se lähtee luistamaan tai pyydetään
taas ammattiapua .Eihän se taas sen kummosempaa ole. kait....



Pääsin käymään lapsen asuntolassa,ihana paikka... Toivon että lapsi jaksaa innokkaasti ja välillä ymmärrettävästi vähemmän innokkaasti  käydä koulun loppuun ...ja kivaa puuhastelua oli
viikonlopuuna muksujen kanssa.
OLen tutkinut tässä millä tavalla pääsisin kissankusi soffasta eroon.... ei poika auta,ei ole aikaa tai
autoon ei mahdu. En viitsi vaivata,pysyn poissa.
Veljen puoleen voisi kääntyä ,viitsisikös veli auttaa siskoa sen verran... katsotaan kuis meitin käy.
Sitten selvittelin että autolla tulisivat kotoa hakemaankin ..maksaisi sitten 60euroa ..Eli pitäisi löytää moinen summa rahaa sitten jostain.. Hmm...
Katsotaan kun ei ole mitään miespuolisia ystäviä joilla olisi pakettiautoa käytettävissä.

Koska nuoripari kulkee tiiviisti yhdessä .. heidän nukkuminen makkarissa pakottaa minut nukkumaan soffalla ja sitten ollaankin kipehiä ...

Olen jotenkin kyllästynyt siihen miten minusta tehdään hankala tai ihmeellinen ... sitä on ollut aina
ja mikä siinä on semmoista mikä sen tekee???
Se on jotenkin minulle outo juttu ...  en jaksa ymmärtää...mutta yritän olla hautautumatta siihen.


Onneksi on löytyy joskus toivoa minunkin ystävyyden tielleni....
söpöinen

 Yksikin on arvokas ja sellainen sattuu minulla olemaan.
Oikein mukava pakkaus vaikkakin kaukana  mutta sinne taas kohta
varmaan tieni käy...

Kissaihminen oikeat söpöliini poijaat hänellä :))
Onneks on joku ystävä olemassa jossain :)
Muutama ystävä ajatus tässä .......... palaillaan

Tuntea joku, jonka kanssa vallitsee yhteisymmärrys välimatkoista tai lausumattomista ajatuksista huolimatta... - se voi tehdä tästä maailmasta puutarhan.


-J.W. Goethe-

Ilman ystävyyttä ei elämä ole mitään.
-Cicero-

 Mutta vain yksi ystävänvilkaisu sydämeen, yksi neuvo, lohdunsana ystävältä– ja matala taivas kohoaa korkeaksi, alakuloisuuden katto on poissa.
-J.G. Herder-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti