torstai 14. heinäkuuta 2011

Heinäkuun helteet ???

Miten voikaan sointua niin raivostuttavasti otsikko..... Helle Aaltonen ei ole minun parhaita ystäviäni.
En mielellään pyydä kylään jos saan vaikuttaa....
Mutta minkäs me teemme tai voimme säälle ,luontoäiti kyllä meitä koulii ja karaistaa .
Pakkasesta helteeseen... ja silti pitää narista vaikka meidän onnihan on se
että meillä on syntymästä kuolemaan ..koko kirjo ihan vuodenaikojen hengessä.
Siitä pidän ....Kesä taitaa olla se vähiten pidetty.... mutta muut niissä on mielenkiintoista
tai niistä voi kääntää mielenkiitoista ajatusta jos siltä tuntuu...







Lapsen maailma muuttuu, nuorimmaiseni.... hännän huippuni Leijonan pentuni... Silmäteräni,,,tähteni.
Tärkeä ..ja mikä upeaa ....saan antaa hänelle sellaista mitä minä en koskaan saanut.
Sellaista mistä minä haaveilin...... ja ehkä omalla tavallani haaveilen siitä vieläkin...
Sisko olisi ollut ehkä sellainen tuki ja turva...mutta pienestä pitäen olla aikuisten maailmassa jättää tietysti
omalla tavalla jälkensä ....
Mutta eihän tässä saa paikkaansa valita maailmaan tullessa,tänne syntyessä....

Sitä on matkan varrella miettinyt,,,,että omille kun niitä on yritän olla rakastava,välittävä...ymmärtävä...asioista kertova....
 Voi kuinka sellaista olisinkaan kaivannut...

Oman nuoruuden epävarmoina päivinä....kenelle olisin puhunut???
 Niin kenelle???
Ei ollut ketään .... Eikä varmaan tule sellaista ketään...
Nykyään sitä tarkoituksella jarruttaa...tai tekee testi juttuja.... mitenkä asioiden kanssa käy tai tulee käymään?

Jotenkin tuntuu hullulta että nämä teini iän ongelmat kohtaa minua vielä näin viidenkympin kynnykselläkin..
oikeastaan jotenkin ajattelen ...että surullista....helvetin surullista.

Ihmisiä on aina ollut omalla tavallaan elämässäni...josku on mennyt pitkiä kausia että ei ole ollut mutta
sitten niitä tulee....Jotenkin avoimuus.... kaikesta kertominen ei ole hyvä.. Pitää pitää itsellään.. Pitää salata.
Ei saa kertoa sille taikka tuolle... Eikä sille ja......ARGH!!!!!






Ei minusta ole pelinappulaksi shakkilaudalle...ei..



Josku pelkään itseäni että kun muistan ns. sen hetken ystäviä....
Kuin palkitsisin heitä että kiitos että olet ystäväni...
Ja käännän ajatuksen päässäni toiseksi...vaikka sen voisi
tulkita sillä tavalla että ostaa elintilaa toisen ystävyydeltä....ja
eihän se sitä .... ei ...mutta sitten on sellaista kun on tilaisuus ja taito
ja mahdollisuus sekä se että on mukava muistaa ja yllättää..
EHkä niitä mistä haaveilee tai toivoo tai mitä ei missään nimessä
halua......

Elän hetkessä missä en tiedä oikeasti mitä haluan.... pelottavaa...
se vetää minulta mattoa vähän välin alta pois...
Pitäisi tietää mutta kun ei tiedä....eikä haluaisi olla kuin ehkä
yksin..... kaukana poissa...




Ratkaisut elämässäni... mitä ne sitten ovat tai tuleman pitää näyttää aika..
Mutta jotenkin tuntuu yksinäiseltä,tyhjältä, ja silti esitän että ei ole mitään....
Taas kuten aina pidän kaiken sisälllä..... kenelles minä puhuisin...
Ei vaan ole sellaista oikein........ olen laittanut taas oviani sisään kiinni.....ja kaikkiin
ei taida avainta löytyä.....






Mutta Lapsi menee uuteen jaksoon elämässään ...Ja toivon ja uskon hänen tietävän
Oli kello 1 tai 16 äiti on äiti luurin päässä ..aina.
Aina keksitään jotain.... oma pikku leijona tyttö taistelee tiensä tässä maailmassa...




Äitiinsä kun tulee ... ei muuta kuin noustaan ylös ja paskat muista...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti