sunnuntai 22. elokuuta 2010

Sunnuntain Sipinää Supinaa





Jotenkin olen pihalla kuin .... kani joka on päästetty vapaaksi häkistään.
Sokeutuneena junnaan paikoillaan,ihmettelen ihmisiä ,ihmisten ajatuksia.
Missä mennään ja miksi?
En tiedä mitä ajattelisin,mitä sanoisin.... ja sanoinko oikein vai sittenkin
väärin vai kuitenkin oikein.
Tukahduttava tunne painaa tuskaisesti kurkkua kuin yrittäisi
tukehtumisella tehdä lopun ajattelemisesta ,sitä en lopeta.

Olisinko malja vain ,malja joka vain täytetään.
Malja joka tönäistään kumoon että se tyhjenisi.
Ohikulkija sen pystyyn nostaa,
jotta sinne taas mahtuisi.....
-----------------------------------------------------------------------
Nyt vähän kirjoista varastettua...

--------------------------------------------------- ------------------------
Mitä on elämä?
Se on tulikärpäen tuikahdus yössä.
Se on puhvelin henkäys talvisaikaan.
Se on kuin kevyt varjo,
joka kulkee ruohikon yli ja katoaa
auringonlaskuun.

(Truman Capote)

Koskaan ei ole liian aikaista
tarttua hetken
ja ihmisen käteen
avata ikkuna
nuuhkia sumua
kuunnella tuulta
antaa auringonläikän hiipiä lattialle.

(Satu Hassi)

Minulla on monia arpia,mutta kannan mukanani
myös muistoja hetkistä,
joita en olisi koskaan elänyt,
jos en olisi uskaltanut ylittää rajoja.

(Paul Coelho:Kolumni.en ole onnellinen)

Kohtaan matkalla merivirtoja,tuulia ja myrskyjä,
mutta jatkan uupuneena soutamista,vaikka tiedän
ajautuneeni jo pois reitiltä,
eikä tavoittelemaanai saarta
näy enää horisintissa.
Paluuta ei kuitenkaan ole
vaan minun on jatkettava keinolla millä hyvänsä.


(Paul Coelho: Zahir)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti