sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Hetki enään Helmikuuta



Helmikuu vetelee viimeisiä metrejään siirtyäkseen Maaliskuulle.
Jossain mielen pienissä onkaloissa välkähtää ajatus että ehkä se ..ehkä se
tulee sittenkin .Ettemme ole loppu elämäämme talviajassa.Vaikka eihän se
ole niin kamalan pahaa.Mutta minusta on mukavempi kun on vaihtelevat....
Kevään uuden alun ,uuden tulemisen aika.
kuinka kasvit ovat pärjänneet ankaran talven kylmyyden sekä raskaat lumitaakat.
Sieltä silti niin hentoisina nousevat ,vahvistuen matkansa varrella ...kukoistaakseen
kesällä...maatuakseen syksyllä,levätäkseen talvella taas siihen uuteen nousuun.
Pidän siitä rytmistä hyvin paljon....

Tässä on aikaa taas vierähtänyt,mutta mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut..Sairasloma jatkuu,Leikkaus ennen juhannusta ehkä.....ja
olymppiaadit loppuu...
Loppuu tämä ..voi ei mitalleja ei tule..ja voi ei tuleepas ja tulihan sitä naisjoukkueelta iso läjä mitalleja:D
Suomen miehiä jääkiekossa en ymmärrä mutta ei minun onneksi tarvitse mutta
viime tinkaan nimimiehiä kotimaassa pelavien joukkoon!!! johan järki sanoo että se on
ihan onnetonta.Pitäisi sitä tiimin mennä useampi viikko että voi hitsautua toisiin....
Tiedä nimimiesten asennetta oikein kuin mitä annetaan luulla. Hyvää jätkää.mutta jos on maine päässä tietyllä tavalla,jne..en tiedä tuntuu ihmeelliseltä....


Hesaria lukiessani olen huomannut uuden asian... huonekaluliikkeiden mainoksissa..osta...jotain niin saat kylpylä reissu lahjakortin??!!! erään huonekaluliikkeen
mainoksessa oli että Mehua ja Makkaraa!! NO VOI JÖSSES!!! sanon minä!
Mihinkä tässä ollaan menossa .....

KEvättä odotellessa pitäisi löytää itselleen se edelleen kadoksissa oleva motivaatio,
mikä saa ihmisen liikkeelle? Jos ei ole sitä Motivaatiota,intoa..valtavaaa halua hoitaa itseään.
Siinäpä se jos ei ole valtavaa halua....hmm...
elämä on sellaista seesteistä kotona istumista aamusta iltaan..koneen ääressä.television ääressä....askartelupöydän ääressä...todella mielenkiintoista.
Tylsää sanoisin ihan sillai suomeksi.

Mökki kausi pölähtää mielessä ,kesä..mökki...Niihn...olisihan se kiva.
Kuinka kiva olisi mennä porukalla ja puuhastella ,naureskella...mutta kun piiri on niin
pienen pieni.ei ole montaa vaihtoehtoa.Mikä on niin hemmetin surullista....
Mutta näin se elämä on vaan minun kohdalla toiminut...veljeni kanssa puheväleissä niin kauan
kun äiti elää,sitten vaimon painava sana vaikuttaa sekä vaimon suku että ei tarvitse olla tekemisissä siskon kanssa.kuten oli jo monta vuotta.....
Ei edes lapset.....kummilapsenikaan....onneksi hän on kohta täysikäinen voi valita tekemisensä kelpuutti naamakirjassa ystäväksi... olinhan aikoinaan maailman paras kummitustäti...Nämä asiat saa hyvin surulliseksi minut.....sisarukset lapsineen..oikeastaan
lapset siellä jäävät monesta hauskasta paitsi mutta ,ei sitä voi väkisin itseään tuupata
paikalle kun näkee kuinka se on kiusallista niin monelle...

Luin hesarista että Stokkan herkku on uusiutunut..ehkä käyn kurkkaamassa mitä kaikkea maailmalta löytyykään,siitä se on ihastuttava paikka.Jos me taas aloitamme
tyttöjeni kanssa tämän Maa Meny jutun.eli
Jokainen vuorotellen kerta kuukauteen.
Valitsee Maan, perustelee miksi.
Valitsee siihen alkuruuan,pääruuan sekä jälkiruuan...meny listat tehdään.
Juomat valitaan ja joskus myös musiikkikin.
Se on hauskaa,porukalla teemme ruuan,pomona on se kenen teemavuoro on.
Olemme jossain vaiheessa tehneet sitä ja sairauteni sitten pisti stopin kaikelle mutta jos sitä
saisi aikaiseksi..:Aloittaminen on aina se ,ja lätkämimmini aikataulut myös vähän vaikuttaa.
Meinaavat siirtää tytön ikäluokkansa poikiiin koska menee tytöissä täysin hukkaan oli sanonut
viikolla jääkiekkoleirin valmentaja !!!!!

Stokkasta ehkä sitten kurkkaan mitä kahvilassa on tarjolla herkkuja,näppärillä käsillä tehtyjä suolasia..Istun tovin katsomassa ihmisiä,yksinäni tietysti..Ei ole tälläistä kahviseuraa no kun ei ole muutenkaan sellaista ystävä seuraa.
Minulla on siinä ystävä osastossa sellainen iso aukko .JOka ei koskaan täyty.ei koskaan......
Tiedän sen se saa ajoittain surulliseksi varsinkin kun innostun keksimään jotain...niin huomaan että ai yksinkö meinaat mennä........en sitten.....ja siihen se jää....
kuten nyt tämä helmikuu ja tapaamme huomenna maaliskuuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti