keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Mietteitä ,Mietteitä Muistoja


Jotenkin taas päivät menee taaplatessa kummasti eteenpäin.
Masennus kaivertaa kulman takana ...haluten tulla takaisin mukavaan tuttuun
turvalliseen paikkaan.Odottaa ihan ....häntä jos olisi niin hännän päässä.
Ihmissuhteet on joskus kummallisia tässä nettimaailmassa...Väärin käsitys,
henkilöiden yhteys...jopa mustasukkaisuus..
Ihmisestä jota ei ole edes tavannu,mitä minä en ymmärrä mutta kait tämä tunne
ensin on jotain ihastusta joka muuttuu sellaiseksi että se henkilö on vain minun
omaisuutta..Kuinka se kirjoittaa tuolle toisellekkin ja toiselle....
Miksi mustasukkainen sellaisesta...saatika minusta...Huh heijaa..Mutta tälläistä tämä
elämä on nettimaailman ihmisuhde koukeroissa..
Tyhjät minua koskemattomat syytökset,saa miettimään että minäkö se sitten olinkin
syypää ja jään istumaan murehtien .Niin minunhan se on Taas syy..

Naisystävä....lapsuuden ystävä kuulostaa minusta hienolta..joskus olen hieman katkera miksi minulle ei ole sellaista suotu.Mikä minussa on sellaista joka vetää koko hommalta maton alta.
Mikä se on?? Olen tavallinan joskus hauska,huumoria pitää olla...mutta osaan olla vakavakin.
Reilu...mutta ..joku on vaan.Usein se on ollut väärä sananvalinta tiettynä päivänä ,tiettynä kellonaikana.Enkö ole osanut katsoa mikä tosisella on...Eikö minusta ole sellaiseksi ystäväksi.
Ehkä ei....koska olen kohta viiskymppinen..jolla ei ole juuri tällä hetkellä
sellaista ystävää jollekka soittaa kun on paha olla.Murehtia maailman ihmeitä.Riemuita kaverin kanssa.....Ei ole...
Kun sain kuulla leikkauksesta....kenelle ilmotin...Miehelle,Lapsille ja Anopille soitin.
Surullista minusta ja näin se vaan menee...
Muistan kun ensimmäinen mieheni kuoli.Eräänä marraskuisena aamuna,
kotisohvalla ,keskustelimme aamuyöstä paljon.Hän oli krapuloissaan olihan takana jo usean viikon ryyppy putki yksi niistä monista ja monista.
Hän meni tajuttomaksi ja virkosi .Soitin ambulanssin paikalle,pojat eivät mitenkään kiirehtineet
saatika olleet niin tosissaan.Kun mainitsin ryyppyputkesta ja krapulasta.
Sitten se tapahtui...hän lähti.Lääkäri tulikin kiireellä paikalle.
Siinä minä vielä mietin vessan oveen nojaten että taas hän joutuu teholle ja me käymme
lasten kanssa katsomassa.
Lääkäri tuli ja odotin,mietteissäin. Kunnes lääkäri sanoi että emme saaneet pelastettua.
Sillä hetkellä tajusin että EI tehoosastoa,Ei ryyppyputkia,Ei miettimistä onko piikki pistetty,lääke otettu ,EI vieraita naisia jne..
Kuin painava reppu olisi otettu selästäni pois juuri sillä hetkellä ,helpotus oli suuri.
Surutyöni olin varmaan jo tehnyt.
Olin lääkäristä liian rauhallinen...Lääkäri kehoitti soittamaan Parhaan ystävän paikalle.
Mikä se sellainen on???
Paras ystävä???
Soitin Veljelleni (jonka kanssa en aina ole hyvissä väleissä)joka tuli ,äitini kanssa.
Heitä odotellessa keitin ambulanssimiehille kahvia ja lapsille kävin sanomassa että isää ei ole enään.Poikani 7v tuumasi päätäni silittäen .Äiti kyllä me pärjätään.

Isäni kuollessa 2007 itsenäisyyspäivän nurkilla....soitin lapset ja miehen ja veljeni paikalle.
Olimme päivän siinä äidin kanssa.
Veljeni vaimo kun iltapv .ilmestyi. Sain kuulla jälkikäteen siitä ,kun en osanut siinä sitä reagoida.....Tapaamme aina ikävissä merkeissä.
Ensimmäinen sellainen Kuoleman tapaus 15v aikana.....
En tiennyt että ne minun käynnit oli niin Ikäviä....En ole hänen kanssaan tekemisissä.
Veljeni kanssa pakolliset Äitiin liittyvissä asioissa....Äitinihän on kuuro.
Sitä muistaa erillaisia asioita....ja

Aika on joskus kummallista mutta eteenpäin sitä on kummasti talsittu...

IStun kotona hiljaisuudessa....vanhan rouvan tuhina taustalla ...makoilee tuolini vieressä.
EN minä kissallekkaan edes puhu...minä sitten kirjoitan...sanoja tänne,sanoja sinne...
sanoja johonkin paperin kulmaan...

Kanna käsilläsi varoen.
Olen särkyvää lasia.
Pieni kolahdus ja kasaamasi lasiastia
pieninä siruina lattialla.

Hetken mietit
rupeatko jälleen kasaamaan ,
särkynyttä astiaa.
Mietit miksi sitä särkynyttä korjata?
Miksi jos särkyy uudellen?

Olet varuillasi.
Varot kulmia ja teräviä kohtia.
Pistä astia korkealle,
tukevalle maaperälle.
Että se olisi turvassa.

(kotona 20.1.2010)

Tällä viissiin tänään..kohta ilmestyy melkein 2v prinsessa piristämään minun päivääni äitinsä kanssa.(on vaan tuttu...ei minusta vielä ole mummoa tehty)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti